Kuukausikatsaus hieman myöhässä. Ja ai niin, viikkokatsauskin puuttuu. Mut viime viikolla mä löysäilinkin. Olin jotenkin tosi väsyny ja peruin parikin jumppaa kun ei vaan riittäny voimia. Viikonlopun sitte makasin (no paitsi nyt kun oikein mietin niin kävin lauantaina uimassa ja sunnuntaina pumpissa) ja söin mitä huvitti (lue: ruisleipää) ja rentouduin. En suonu ajatustakaan millekään mikä ei just huvittanu. Ja hyvää teki :).
Viime viikon liikunnat sitten läjään:
maanantaina kävelin kouluun. Endomondo tietää kertoa että aikaa meni 5,5 km matkaan 52 minuuttia eli jotakuinkin 6 km tunnissa. Miun perus kävelyvauhti silloin kun en urheilukävele. Koulusta sain autokyydin kotiin ja otinkin sen ilomielin vastaan. Maanantaisin ei aina oo semmonen fiilis että torjuis mitään kyytejä. Varsinkin ku pakkasta oli 27. EN kyllä valita, tykkään pakkasesta :).
Tiistaina samainen kävely kouluun. Koulusta sain autokyydin salille ja ehdin ennen spinningiä vartin tehovatsatreeniin. Ihan turha väittää että vartissa ei sais mitään aikaan. Sen ku tehokkaasti käyttää niin siinä ehtii jokusen vatsalihasliikkeen vääntämään. Sen jälkeen tiistainen tehospinning.
Keskiviikkona pääsin molemmat matkat kyydillä ja sen pitikin olla ihan totaalilepopäivä. Illalla alko ahistamaan ja pää huus raitista ilmaa niin käytiin sitten pienellä kävelyllä ennen saunaa. 4,6 km 45 min.
Torstaina sama vanha koulumatkakävely.
Perjantaina menin bussilla kouluun kun nukuin pommiin. Ois voinu kuvitella että ehdin nopeemmin bussilla ku kävellen mutta tän kylän aikataulut on mitä on joten kävellen oisin ollu jo perillä...Kotiin mä sieltä kävelin.
Lauantaina mun ei pitäny tehdä mitään mutta meninkin uimaan. Se oli hirveen kivaa. Mulla on ollu nyt pitkä tauko uimisesta ennen ku taas alotin sen loppusyksystä (tai alkutalvesta) ja tekniikka on ollu vähän hakusessa. Pari viikkoa sitten loksahti vaparin tekniikassa joku paikoilleen ja nyt sitten rintauinti. Ei ne kumpikaan vielä mitenkään täydellisellä tekniikalla mee mutta paranemaan päin. Jos meidän halli ois paremmin auki niin kävisin useemmin uimassa ja sit se tekniikkakin taas löytyis.
Sunnuntaina pump. Olin mussuttanu sitä ruisleipää koko lauantain joten totesin että virtaa riittää ainakin ja latailin semmosia painoja päihin että kyykyissä jalat huus tuskasta. Niinku pitääkin :D. Hyvä pumppi!
Noin seittämän tuntia liikuntaa ja mulle harvinaisen vähän rankkoja lajeja. Juoksemaan en edelleenkään päässy kun pakkaset on mitä on. Mun mielestä on sulaa hulluutta lähtee kiduttamaan keuhkojaan yli 20 asteen pakkasille. Ihan sama vaikka se ei tuntuiskaan kovin pahalta niin en kyllä taatusti usko että se tekee kovin hyvää.
Ihan nopeesti tähän nyt sit ne tammikuun liikunnat että ovat jossain ylhäällä, niin tunteja 34,5, kaloreita
12 341 (miinus peruskulutus) ja etenemistä 48 km. Muuten oon tyytyväinen mutta etenemisosioon en ja varsinkaan siihen en että oon ottanu ainoot juoksuaskeleeni matolla ja silloinkin vaan pari-kolme kilsaa. Pitää petrata helmikuussa.
Mut hei, en mä tänne minkään tylsien viikkokatsausten takia tullut! Mä tulin intoilemaan :). Mähän oon siis käyny spinningissä vuosia. Silloinkin kun en koskaan liikkunu niin kävin välillä spinningissä. Paitsi sit kun en enää käyny :D, mut sitä ei onneks ihan kauheen montaa vuotta kestäny. Eniveis, se on aina ollu mulle semmonen nollauslaji ja loputtoman riemun lähde. Ihan sama kuinka paska päivä mulla on takana tai kuinka paljon mulla on suruja, niin spinning saa mun ajatukset kanavoitumaan tasan tarkkaan siihen hetkeen. Siihen että mä poljen, poljen ja poljen. Enkä edes pääse minnekään :D. Mut kaikki mun päässä miettii vaan sitä että voisinko mä ihan vähän vielä lisätä vastusta tai pääsisinkö mä vielä ihan hitusen kovempaa. Tai sit on ne parhaista parhaat hetket kun mä yhtäkkiä vaan tajuan että ihan oikeesti, mun jalat ei jaksa enää sekuntiakaan mutta ne polkee silti. FLOW. Juoksemalla mä en siihen pääse kovin usein. Spinningissä aina silloin tällöin.
Mun suurin heikkouteni on aina ollu vauhti. Mä en osaa juosta kovaa. Tai osaan, mutta se on vaatinu treeniä ja loputtomia spurtteja ylämäkeen. Nyt kun en oo taas juossu niin mä tiedän että mun vauhti lähtee ihan nollasta. Kovaa polkeminen on ollu mulle aina to-del-la vaikeeta. Se, että mä poljen kovaa ja pitkään niin...ei. Ei, ei, ei. Oli vastusta tai ei niin mun jalat ei oo nopeet. Mut mä oon reenannu. Mä oon pistäny nopeuskestävyysbiiseille kaiken mitä mun päästä löytyy. Joka kerta kun spurtataan, niin oon ihan oikeesti YRITTÄNY päästä koko ajan kovempaa ja kovempaa. Mut mitä on tapahtunu? Ei mitään. Mun jalat ei vaan mene, ne ei hitto soikoon kulje ja joka kerta tuntuu yhtä pahalta, ihan ku ei ois lihaksia ollenkaan! Siitä huolimatta mä oon aina rakastanu spinningissä spurtteja enemmän ku mitään. Jos on joku tunti missä ei spurtata niin koen että mua on huijattu :D, ja pahasti.
Kolme viikkoa sitten huomasin että perkele, pystyin vetämään nopeuskestävyysbiisin alusta loppuun. Ei tarvinnu hidastaa. Pystyin lisäämään vastusta. Jaksoin tikata koko hiton neljä minuuttia ja kaksikymmentä sekuntia. Hitto että oli hieno hetki! Että sitä kehitystä sitte kuitenkin tapahtuu kun jaksaa vaan yrittää! Mut tiedättekö mitä tänään kävi? Spinningin jälkeen joku nainen tuli koputtamaan selkää että 'hei, mun on pakko sanoa että oon kyllä tosi kateellinen sulle: en oo IKINÄ nähny että kenenkään jalat liikkuu noin nopeesti'. Miun jalat :), kuvitelkaa! Miun hitaat jalat kulki nopeemmin ku se on ikinä nähny! Ai hitto että tuli hyvä mieli! Ihan OIKEESTI mä oon kehittyny. Pukkarissa kun olin vaihtamassa vaatteita niin spinningin ohjaaja oli siinä just miun vieressä. Ja niin, se tokas vaan ohimennen että 'sieltä edestä näkee kyllä aika hyvin teidän polkutahdin. Ei voinu ku ihailla sun vauhtias.' Voi jee :). Mun usko itseeni on nyt kyllä huipussaan. Ja tiedättekö, sillä on tosi paljon merkitystä. Mä opin sen viime kesänä kun juoksin ekaa kertaa pidempiä lenkkejäni. Jos mä en ois jostain saanu sitä buustausta että mä vaan luotin itseeni ja siihen että se ennen niin mahdoton kymppi, viistoista tai puolimara menee, niin mä juoksisin vieläkin sitä vitosen lenkkiä ja miettisin että 'on se hurjaa kun jotkut pystyy juokseen kymmenen kilometriä'.
Että ihmiset, kaksi opetusta:
1) olkaa kärsivällisiä! Kehittymiseen saattaa mennä aikaa mutta se tapahtuu.
2) Luottakaa itseenne!
Ehkä kolmanneks voisin tähän vielä lisätä että ylittäkää itsenne.
Ihanaa viikkoa :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti