Viikkokatsahdus!

Hei nyt on jo torstai ja pääsen vasta miettiin viime viikkoa. On ollu muka-kiire. En oo juuri mitään tehny mut aika on vaan jotenkin valunu käsistä. Mut hei. Viime viikko.

Ajallisesti meni 6 tuntia 43 minuuttia liikunnan parissa. Hyötyliikunta oli viime viikolla vähissä, ihan vaan jotain satunnaisia kauppakävelyitä. Tai no joo, salillehan mä kuljen aina kävellen joten onhan tuota tullut tuota hyötyliikuntaakin sitten. Lenkkeilykävelytkin oli vähissä (siis sitä ei tapahtunut :D ), metreissä etenin viime viikolla vaan 700 ja ne kaikki tuli perjantaina uidessa. Kaloreita palo 3036. Vähän jäi taas kaivelemaan kun en vieläKÄÄN päässy juoksemaan mutta jospa nyt ens viikolla sais senkin aikaan kun on loma.

Maanantaina oli lepopäivä joka tuli tarpeeseen. Maanantait on jotenkin vaikeita aina ja sit lisäks salilla ei oo mitään semmosta mihin ehdottomasti haluisin mennä niin ne on usein sit lepäämistä varten. Loppukevääksi tulee maanantaista ehkä ilmeisesti uintipäivä. Se onkin just hyvää lepopäivän liikuntaa :).

Tiistaina spinning. Jokatiistainen tehospinning suoraan koulusta, sieltä kotiin ja parin tunnin päästä takasin salille kahvakuulatunnille. Aika tiukille veti aikataulun kanssa mut kun halusin molemmille tunneille niin menin sitte. Harmitti, kahvakuulassa on yleensä vetäjänä mies joka huutaa ku oltais venäläisessä armeijassa ja se saa musta irti ihmeellisiä asioita. Nyt se oli kipeenä :/. Tilalla ollut ohjaaja osaa hommansa mutta ei saa musta irti juuri mitään. Oon ollu pari kertaa sen pumpissakin ja silloinkin saan itsestäni irti kaiken vaan oman pään voimin. Pumpissa se on helpompaa kun voi vaan lisätä painoja ja päättää että jaksaa :D. Ihan kiva kahvakuula kuitenkin .

Keskiviikkona piti olla jooga mutta ohjaaja oli kipeenä. Menin sitten sinne armyfitiin josta onkin kerrottu edellisessä postauksessa ja joka sai mun jalat muuten pitkästä, pitkästä aikaa kipeiks ihan kunnolla. Ihanaa :)! Tästähän voin syyttää vähän itseänikin kun en oo vaan ehtiny salille tekeen jalkoja. Juoksemalla tai spinningillä mä en niitä kipeiks saa ja pumpiinkin ne on jo aika tottuneet .

Torstaina ei mittään, niin kokeilin vihdoin Jillianin 6Week6Pack-videota. Puol tuntia vatsoja ja aerobista. Ihan kiva treeni mutta olin vähän pettyny, ei ollu niin rankka kun oisin toivonu. Varmaan tuun kyllä tekeen toistekin, toi on just kivan pitunen jos on joko niin kiire ettei ehdi salille tekeen vatsoja tai esimerkiks lenkin jälkeen.

Perjantai on uintipäivä ja kävin räpistelemässä sen 700 metriä. Omituinen uintimäärä :D, mutta olin yhden mun ystävän kanssa ja se halus uida 500 metriä. Se on hitaampi ku minä ja joutuu ottaan happee välillä kun sillä on astma joten mä uin sit saman ajan sen kanssa. Hitto että oli ihana uida kun kerrankin koko uimala oli ihan tyhjä! Ei nyt ihan, mut siis että saatiin oma rata kahdestaan ja sit niillä muilla radoillakin oli kaikilla vaan yks tai kaks ihmistä. Ihanaa. Uinnin jälkeen avantoon ja heti huomas kun ei oo pariin viikkoon sinne päässy että kylmältä tuntu :D. Ennen uintia kävin salilla tekee yläkropan.

Lauantaina oli maraton-spinning joten kaks tuntia kovaa spinningiä. Ei todellakaan niin että otettais rennosti eka tunti kun aikaa on, vaan alusta asti täyttä tykitystä. Ai että mä nautin, oli aivan mahtavaa! Jalat oli kyllä väsyneet ja kesti pitkään ennen ku sain ne kunnolla lämpiimään.

Sunnuntaina piti olla pump mut olin varannu sen vahingossa tiistaille joten lepopäivä. Ihan hyvä, koska jaloille teki hyvää levätä vähän :).

Kuluva viikko on alkanu tosi rauhallisesti ja vähällä liikunnalla. Jos loppuviikosta on pirteempi olo niin sit liikutaan mut jos tää kamala väsymys jatkuu niin annan kropan levätä. Tänään ainakin tuntuu energiaa riittävän ja hyvä niin, illalla pump ja balance. Me tahkotaan molemmissa vielä vanhaa ohjelmaa, suuressa osassa Helsinkiä ainakin on jo uus ohjelma.

Armyfit

Normaalisti mulla on keskiviikkosin jooga. Nyt oli sikäli outo keskiviikko että ei kiinnostanu, ei yhtään. Arvoin pitkin päivää että menenkö sinne ja että menisinkö sit ennen tai jälkeen joogan jumpalle. Jälkeen joogan on oikeesti turha ees kuvitella menevänsä koska loppurentoutus rentouttaa mut aina niin että oon ihan jossain toisessa maailmassa ja sit en haluu lähtee rikkomaan sitä pään sisästä rauhaa melusaan jumppaan. Joogaa ennen ei juuri mitään ollu tarjolla mut mietin et jos sit puntille.

Kohtalon johdatusta oli sit se että sain tekstiviestin että jooga on peruttu ohjaajan sairastumisen vuoksi. Muistin että tarjolla ois attack joten hyppäsin varaamaan sen saman tien. Attack on yks mun lempijumpistani. Hyppimistä, pomppimista, hyvää musiikkia, lihaskuntoo, maksimisykkeitä...ihanaa! Jos et tiedä mitä attack on, niin tässä on alkulämppäbiisi. Siitä saattaa saada jotain käsitystä :). Hirveen, hirrrrveen kivaa! Viisaammat väittävät että attack-tunti vastaa kympin juoksua mut en kyllä tiedä. Välillä tuntuu että ei todellakaan, ja aika usein tuntuu siltä että kymppi on helpompi juosta.

Noh, salin sivuilla huomasin että attack oli peruttu ja tilalla armyfit. Ihanaa! Koska mä vaihdoin salia vähän sen takia että siellä oli silloin just armyfitiä ja kuntonyrkkeilyä (ja toki muitakin syitä tälle oli...) mut sit kun mä tonne uudelle salille asti pääsin niin ne oli jo lopetettu sieltä, möh. Tarkotus oli laittaa palautetta sinne että ois kiva kun ois just noita erilaisempiakin jumppia eikä aina vaan niitä samoja pumppeja ja muita, mutta kun mä viihdyn siellä pumpissa ja muissa kuitenkin niin hyvin niin koko asia on jääny.

Nyt oli kuitenkin sitä armyfitiä tai jotain sen sovellusta - ohjaaja oli hälytetty sairasloman tuuraajaks ja sano itekin että vaikkei koskaan sais sanoo niin se sanoo silti että ei oo juurikaan ehtiny suunnittelemaan tuntia. Mä en ainakaan sitä huomannu. Mut hitto kuin kiva tunti! Huomas kyllä jo alkulämpöissä että nyt mennään eikä meinata. Sen jälkeen sit joka toinen biisi sykkeen nostatusta: juoksua, spurtteja, haaraperushyppyjä, polvennostojuoksua, paljon kaikkea missä mentiin nopeesti ja käytettiin samaan aikaan käsiä ja jalkoja. Joka toinen biisi lihaskuntoa. Eka lihaskuntobiisi alotettiin askelkyykkykävelyllä käsipainojen kanssa salin ympäri ja siinä kohtaa kävi mielessä että mitäköhän kaikkee on vielä edessä ;). Vuorotellen askelkyykkykävelyä ja sit tavan kyykkyjä yhdistettyinä hauiskääntöihin. Oi kuin oli ihanaa :)! Yks biisi pelkkiä punnerruksia: vuorotellen etunojaa ja ojentajapunnerrusta. Yks biisi vipareita ja pystypunnerrusta.

Funtionaalisia harjotuksia: painot käsissä yhden jalan vaakaan ja samalla kulmasoutu ja pystypunnerrusta yhdistettynä polvennostoon ja muita hauskoja yhdistelmiä. En oo silleen innostunu noista funktionaalisista että jaksaisin ottaa niitä saliohjelmaan kun en vaan jaksa jotenkin tehdä niitä, mut tolleen ohjattuna aina tajuun miten hyvii liikkeitä noi on missä keskitytään moneen lihasryhmään kerralla. Yks biisi pareittain: kottikärrykävelyä, vatsoja ja sit kannettiin kaveria reppuselässä ja kyykättiin. Kauheen kivaa, paitsi että mä oon niin korkeenpaikankammonen että en IKINÄ suostu kenenkään reppuselkään, en IKINÄ. Joten mun pari joutu vähän ikävästi vaan hengaamaan mutta ei voi mitään.

Joo, ja siis vaikka mitä. Yllättävän paljon yhteen tuntiin mahtuu. Parasta oli että ensimmäistä kertaa pitkään, pitkään aikaan sain jalat niin hapoille että ne ei liikkunu :D. Meidän piti pitkän kyykky-pito-sarjan jälkeen saksata kulmanojassa ja ne vaan pysähty ne jalat. Tai liikku ne, mutta äärimmäisen hitaasti.

Mut ihan paras tunti. Laitoin saman tien palautetta että tätä lisää. Ai että :).

Vösynyt viikkokatsaus.

Viime viikko oli maailman vähäliikuntaisin. 6 tuntia, parituhatta kaloria ja reilu 25 kilometriä. Väsyneitä päiviä, kiirettä koulussa ja kotona. Viikonlopuks menin Hyvinkäälle ja siellä oli juoksukamat mukana mutta en päässy lenkille ku lauantaina. En oo koko vuonna juossu kertaakaan joten kävin vaan lyhyen neljän kilsan lenkin ihan testausmielessä. Sen piti olla lyhyt ja matalasykkeinen mutta juokseminen oli niin kovin mukavaa että tuli juostua aika kovilla sykkeillä :D. Ihanaa! Mulla oli tarkotus lähtee sunnuntai-aamuna pitkälle juoksulle mutta heräsin siihen että migreeni kolkuttelee oven takana niin en päässy lähtemään :/. Täällä on taas 20 astetta pakkasta joten ei juoksua luvassa. Kurkkukin on ihanasti kipeenä ja olo tukkonen niin on parempikin olla vaan kotona.

Mietin silti että jos jaksaisin vähän treenata. En oo ihan varma vielä. Syön vähän ja katon tuleeko parempi olo. Toivottavasti, koska Jillian houkuttais.

Itseluottamus kohdilleen

Kuukausikatsaus hieman myöhässä. Ja ai niin, viikkokatsauskin puuttuu. Mut viime viikolla mä löysäilinkin. Olin jotenkin tosi väsyny ja peruin parikin jumppaa kun ei vaan riittäny voimia. Viikonlopun sitte makasin (no paitsi nyt kun oikein mietin niin kävin lauantaina uimassa ja sunnuntaina pumpissa) ja söin mitä huvitti (lue: ruisleipää) ja rentouduin. En suonu ajatustakaan millekään mikä ei just huvittanu. Ja hyvää teki :).

Viime viikon liikunnat sitten läjään:

maanantaina kävelin kouluun. Endomondo tietää kertoa että aikaa meni 5,5 km matkaan 52 minuuttia eli jotakuinkin 6 km tunnissa. Miun perus kävelyvauhti silloin kun en urheilukävele. Koulusta sain autokyydin kotiin ja otinkin sen ilomielin vastaan. Maanantaisin ei aina oo semmonen fiilis että torjuis mitään kyytejä. Varsinkin ku pakkasta oli 27. EN kyllä valita, tykkään pakkasesta :).

Tiistaina samainen kävely kouluun. Koulusta sain autokyydin salille ja ehdin ennen spinningiä vartin tehovatsatreeniin. Ihan turha väittää että vartissa ei sais mitään aikaan. Sen ku tehokkaasti käyttää niin siinä ehtii jokusen vatsalihasliikkeen vääntämään. Sen jälkeen tiistainen tehospinning.

Keskiviikkona pääsin molemmat matkat kyydillä ja sen pitikin olla ihan totaalilepopäivä. Illalla alko ahistamaan ja pää huus raitista ilmaa niin käytiin sitten pienellä kävelyllä ennen saunaa. 4,6 km 45 min.

Torstaina sama vanha koulumatkakävely.

Perjantaina menin bussilla kouluun kun nukuin pommiin. Ois voinu kuvitella että ehdin nopeemmin bussilla ku kävellen mutta tän kylän aikataulut on mitä on joten kävellen oisin ollu jo perillä...Kotiin mä sieltä kävelin.

Lauantaina mun ei pitäny tehdä mitään mutta meninkin uimaan. Se oli hirveen kivaa. Mulla on ollu nyt pitkä tauko uimisesta ennen ku taas alotin sen loppusyksystä (tai alkutalvesta) ja tekniikka on ollu vähän hakusessa. Pari viikkoa sitten loksahti vaparin tekniikassa joku paikoilleen ja nyt sitten rintauinti. Ei ne kumpikaan vielä mitenkään täydellisellä tekniikalla mee mutta paranemaan päin. Jos meidän halli ois paremmin auki niin kävisin useemmin uimassa ja sit se tekniikkakin taas löytyis.

Sunnuntaina pump. Olin mussuttanu sitä ruisleipää koko lauantain joten totesin että virtaa riittää ainakin ja latailin semmosia painoja päihin että kyykyissä jalat huus tuskasta. Niinku pitääkin :D. Hyvä pumppi!

Noin seittämän tuntia liikuntaa ja mulle harvinaisen vähän rankkoja lajeja. Juoksemaan en edelleenkään päässy kun pakkaset on mitä on. Mun mielestä on sulaa hulluutta lähtee kiduttamaan keuhkojaan yli 20 asteen pakkasille. Ihan sama vaikka se ei tuntuiskaan kovin pahalta niin en kyllä taatusti usko että se tekee kovin hyvää.

Ihan nopeesti tähän nyt sit ne tammikuun liikunnat että ovat jossain ylhäällä, niin tunteja 34,5, kaloreita
12 341 (miinus peruskulutus) ja etenemistä 48 km. Muuten oon tyytyväinen mutta etenemisosioon en ja varsinkaan siihen en että oon ottanu ainoot juoksuaskeleeni matolla ja silloinkin vaan pari-kolme kilsaa. Pitää petrata helmikuussa.

Mut hei, en mä tänne minkään tylsien viikkokatsausten takia tullut! Mä tulin intoilemaan :). Mähän oon siis käyny spinningissä vuosia. Silloinkin kun en koskaan liikkunu niin kävin välillä spinningissä. Paitsi sit kun en enää käyny :D, mut sitä ei onneks ihan kauheen montaa vuotta kestäny. Eniveis, se on aina ollu mulle semmonen nollauslaji ja loputtoman riemun lähde. Ihan sama kuinka paska päivä mulla on takana tai kuinka paljon mulla on suruja, niin spinning saa mun ajatukset kanavoitumaan tasan tarkkaan siihen hetkeen. Siihen että mä poljen, poljen ja poljen. Enkä edes pääse minnekään :D. Mut kaikki mun päässä miettii vaan sitä että voisinko mä ihan vähän vielä lisätä vastusta tai pääsisinkö mä vielä ihan hitusen kovempaa. Tai sit on ne parhaista parhaat hetket kun mä yhtäkkiä vaan tajuan että ihan oikeesti, mun jalat ei jaksa enää sekuntiakaan mutta ne polkee silti. FLOW. Juoksemalla mä en siihen pääse kovin usein. Spinningissä aina silloin tällöin.

Mun suurin heikkouteni on aina ollu vauhti. Mä en osaa juosta kovaa. Tai osaan, mutta se on vaatinu treeniä ja loputtomia spurtteja ylämäkeen. Nyt kun en oo taas juossu niin mä tiedän että mun vauhti lähtee ihan nollasta. Kovaa polkeminen on ollu mulle aina to-del-la vaikeeta. Se, että mä poljen kovaa ja pitkään niin...ei. Ei, ei, ei. Oli vastusta tai ei niin mun jalat ei oo nopeet. Mut mä oon reenannu. Mä oon pistäny nopeuskestävyysbiiseille kaiken mitä mun päästä löytyy. Joka kerta kun spurtataan, niin oon ihan oikeesti YRITTÄNY päästä koko ajan kovempaa ja kovempaa. Mut mitä on tapahtunu? Ei mitään. Mun jalat ei vaan mene, ne ei hitto soikoon kulje ja joka kerta tuntuu yhtä pahalta, ihan ku ei ois lihaksia ollenkaan! Siitä huolimatta mä oon aina rakastanu spinningissä spurtteja enemmän ku mitään. Jos on joku tunti missä ei spurtata niin koen että mua on huijattu :D, ja pahasti.

Kolme viikkoa sitten huomasin että perkele, pystyin vetämään nopeuskestävyysbiisin alusta loppuun. Ei tarvinnu hidastaa. Pystyin lisäämään vastusta. Jaksoin tikata koko hiton neljä minuuttia ja kaksikymmentä sekuntia. Hitto että oli hieno hetki! Että sitä kehitystä sitte kuitenkin tapahtuu kun jaksaa vaan yrittää! Mut tiedättekö mitä tänään kävi? Spinningin jälkeen joku nainen tuli koputtamaan selkää että 'hei, mun on pakko sanoa että oon kyllä tosi kateellinen sulle: en oo IKINÄ nähny että kenenkään jalat liikkuu noin nopeesti'. Miun jalat :), kuvitelkaa! Miun hitaat jalat kulki nopeemmin ku se on ikinä nähny! Ai hitto että tuli hyvä mieli! Ihan OIKEESTI mä oon kehittyny. Pukkarissa kun olin vaihtamassa vaatteita niin spinningin ohjaaja oli siinä just miun vieressä. Ja niin, se tokas vaan ohimennen että 'sieltä edestä näkee kyllä aika hyvin teidän polkutahdin. Ei voinu ku ihailla sun vauhtias.' Voi jee :). Mun usko itseeni on nyt kyllä huipussaan. Ja tiedättekö, sillä on tosi paljon merkitystä. Mä opin sen viime kesänä kun juoksin ekaa kertaa pidempiä lenkkejäni. Jos mä en ois jostain saanu sitä buustausta että mä vaan luotin itseeni ja siihen että se ennen niin mahdoton kymppi, viistoista tai puolimara menee, niin mä juoksisin vieläkin sitä vitosen lenkkiä ja miettisin että 'on se hurjaa kun jotkut pystyy juokseen kymmenen kilometriä'.

Että ihmiset, kaksi opetusta:

1) olkaa kärsivällisiä! Kehittymiseen saattaa mennä aikaa mutta se tapahtuu.
2) Luottakaa itseenne!

Ehkä kolmanneks voisin tähän vielä lisätä että ylittäkää itsenne.

Ihanaa viikkoa :).