Täysin Asiaton Postaus

Tää blogi hakee tosi paljon paikkaansa mun elämässä. Toisaalta mun tekis ihan hirveesti mieli sittenkin lisätä myös nää kaikki liikuntajutut mun toiseen blogiin, koska sehän on alunperin blogi joka kertoo mun elämästä. Sit siitä on vaan muotoutunu enemmän sellanen käsityöblogi joka kertoo mun elämästä. Ehkä siks että liikunta on ollu osana mun elämää vasta muutaman vuoden. Jotenkin tuntuis kuitenkin oudolta sen kaiken muun sekaan laittaa mun treenijuttuja paristakin syystä. Ensinnäkin, suurin osa mun ystävistä ei jaksa kiinnostua niistä joten mitä niitä suotta rääkkäämään ;). Ja toisekseen, EN tiedä miksi, mutta mulle tulee helposti semmonen olo että jotenkin brassailen mun liikuntasuorituksillani jos postailen niitä sinne ja sit linkitän Facebookiin että katsokaa, olen taas liikkunut, hyvä minä. Ja kolmannekseen, mun maailmassa on myös pari ihmistä joita ei vois vähempää kiinnostaa mun käsityöt mutta sitäkin enemmän liikuntajutut. Saattaa siis olla että pidän tämän erottelun, mutta saattaa myös olla että Kalorilaskurissa ja täällä tulee olemaan identtisiä postauksia ajoittain. Eli KL-jäsenille täällä saattaa olla välillä vähän tylsää.

Oli mulla jotain muutakin asiaa, siis jotain oikeeta sanottavaa mutta mä unohdin sen nyt ja huomasin juuri että kello on kohta kymmenen, ja puoli ykstoista pitäis olla jo menossa spinningiin. Tammikuun alussa kun tuli uudet jumppa-aikataulut niin sain tietää että aina kuukauden viimenen lauantain on maraton-spinning ja oon oottanu tätä siitä asti. Harmittelen ainoastaan sitä että tää on mun mielestä vaan puolimaraton-spinning kun kestää vaan kaks tuntia. Mun reeniohjelmaan ois sopinu niin ihanasti 3-4 tunnin spinni. Mut voinhan mä jäädä juoksumattoa kuluttaan sitten vielä tunniks jos huvittaa. Tänään täytyy kyllä sanoa että en jää vaikka huvittaiskin: eilen olin niin totaalisen väsyny että jätin attackin väliin ja sitä ei tapahdu siis koskaan. Varsinkaan attackin kohdalla koska se saa mut hymyilemään viikoks ja kun mä en pääse sinne ku kerran viikossa niin sinne mennään melkein pää kainalossa. Eilen en vaan jaksanu. Tässäkin on huomattavissa hyvää kehitystä: pari vuotta sitten kyse ois ollu pelkästään mun laiskuudesta ja oisin joko pakottanu itteni sinne tai sit jättäny vaan väliin ja ostanu karkkia. Vuosi takaperin oisin KUVITELLU että se on edelleen sitä laiskuutta ja mennyt. Nyt mä muistin ne kerrat kun menin vaan ja tulin sen jälkeen kipeeks ja totesin että voihan sitä kehoakin välillä kuunnella. Ihan viisasta. Tälle päivää oli nyt varattu tuo odotettu spinni ja huomenna on varattu pumppi mutta maanantaina sit totaalilepo.